Kaakilanniemen linnakallio, Vesilahti

Olin aiemmin tällä viikolla parikin kertaa käymässä Kaakilanniemen linnakalliolla Vesilahdessa. Paikka kuuluu Klaus Kurjen tien kohteisiin ja kiinnostuin siitä Johanna Valkaman Linnavuoren Tuuli- kirjan sisäkannessa olevan kartan takia. Linnakallio sijaitsee siis Vesilahdessa Pyhäjärven rannalla ja paikkaan on helppo päästä, auton pystyi jättämään aivan polun alkuun. Itsellä suurimpia ongelmia paikalle pääsyssä oli se, että missään ei kerrottu ns. tarkkaa osoitetta, mutta paikalle pääsee ajamalla Kaakilantietä suoraan kunnes tulee Linnanokantien ja Linnakalliontien risteys jossa paikka siis on. Paikan saa kierrettyä nopeasti, jos haluaa, mutta itse halusin seikkailla ympäriinsä ja tutkia mitä kaikkea sieltä löytyy.

Paikan historiaa

Vanhaa muuria

Kaakilanniemen linnakallio on siis toiminut luultavasti rautakaudella pakolinnana eli siellä on vieläkin nähtävissä oleva matala kivimuuri, jonka päällä on ollut myös hirsikerros suojana ja järvenpuolelta kallio on niin jyrkkä ettei vihollinen siitä päässyt ylös. Muurien sisäpuolella kerrotaan olleen lähde.  Kaakilanniemen alueelta on löydetty mm. rautakautisia irtolöytöjä, mutta linnakalliota ei ole tutkittu arkeologisesti, vaan pelkästään pintapuolisesti. Vanhojen tarinoiden mukaan linnakalliolla on ollut myös Kaakilan uljas Urtti, joka on kuulunut kuuluisan pakanapäällikkö Kirmukarmun joukkoihin ja Urtin mukaan nimetty saari Uurte sijaitseekin Kaakilanniemen länsipuolella. Linnakalliolla on myös poltettu tulia varoittamaan lähestyvistä vihollisista ja paikan kerrotaan olleen Lappalaisten viimeinen tukikohta Vesilahdessa, josta selittyy Kaakilan lappalaisperäiset nimet mm. Lapinniemi ja Lapinlahti.

Polkua seuraten

Opastaulu

Polku lähtee siis keskeltä risteystä aivan tien vierestä ja paikalla on opaskyltti, jossa kerrotaan paikan historiaa. Polku on alkuun ohjeistettu puisilla nuolilla, mutta paikkaan ei pääse eksymään sillä toisella puolella menee tie ja toisella on järvi, eikä liian pitkälle pääse kävelemään koska vastaan tulee mökkiasutusta. Polku nousee heti alusta asti aika jyrkästi ja se vie nopeasti paikan "huippukohtaan", josta avautuu kauniit maisemat ja pöytäryhmä lepäämiseen tai eväiden syöntiin. Itse poikkesin polulta jo aiemminkin katsomaan vanhaa kivimuuria, joka oli aluksi vaikea paikantaa, sekä järvenpuolen kalliota. Linnakalliolla on hauskoja käärmekuusia, eli erikoisessa muodossa kasvavia "normaaleja kuusia" joissa on geneettinen häiriö, joka vaikuttaa kasvamiseen.

Ajatuksia

Paikassa oli mielenkiintoista seikkailla ja ajatella mitä kaikkea siellä on tapahtunut. Jos alusta asti suuntaa ajatuksen paikan historiaan, on paikassa jännittävää liikkua. Kun katselin "huipulla" järvelle osasin kuvitella miltä on näyttänyt saapuva vihollinen tai miltä on tuntunut olla linnakalliolla paossa vihollista. On myös hauskaa ajatella mitä missäkin kiviröykkiössä on voinut olla ja kuinkahan kauan on mennyt aikaa kasata kivet miesvoimin muuriksi. Kulkiessani linnakalliolla eniten mietin miksi paikkaa ei ole vielä arkeologisesti tutkittu, sillä olisi jännä tietää mitä kaikkea sieltä paljastuisi.

Kuvia

Kuvia on siis otettu kahtena eri päivänä (päivällä ja illalla, joten valoerot johtuu siitä)

Muuria

Järvenpuolta

Maisemaa huippukohdasta

Aikalailla polun alusta

Polun alkua